19. huhtikuuta 2011

Perussuomesta

Reaktiot Perussuomalaisten huikeaan vaalimenestykseen ovat olleet voimakkaita suuntaan ja toiseen. Samalla kun osa kansasta riemuitsee, toinen kansanosa purkaa pettymystään uhkaamalla muuttaa ulkomaille. Samalla vaalivoiton tulkintojen ja siitä tehtyjen ennustusten (mitä nyt tapahtuu?) kirjo on iso. Haluan tässä yhteydessä hieman ruotia omalta osaltani tätä tapahtumaa kolmesta näkökulmasta.

1. "Pulinat pois!"

Ehkä lopulta eniten ärsyttänyt on monien suosima "pulinat pois!" lähestymistapa. Tätä edustaa esimerkiksi Helena Eronen usein viitatussa blogikirjoituksessaan. Eronen kritisoi niitä, jotka ovat järkyttyneitä Perussuomalaisten voitosta ja jotka ovat mm. uhanneet muuttaa maasta. Siitä huolimatta, että Eronen edustaa Muutos 2011 -puoluetta, jolla tuskin on paljon sympatioita niitä kohtaan, jotka eniten Perussuomalaisia vastustavat, monet ovat pitäneet hänen kirjoitustaan osuvana. Puolestani en voi olla samaa mieltä, ja pikemminkin ihmettelen, miten joku voi löytää Erosen kirjoituksesta jotakin "hyvin sanottua".

Ensinnäkin on tämä "viidennes äänestäjistä äänesti väärin", ja se kritiikki, etteivät näin sanovat ymmärrä demokratiasta mitään. En ole vielä nähnyt kenenkään väittävän, että demokratian näkökulmasta kukaan olisi äänestänyt väärin, siis että vaalitulos ei olisi ollut legitiimi. Ilman muuta jokaisella kansalaisella on oikeus ääneensä, eikä siinä ole jupisemisen aihetta. Mutta aikamoista ajattelemattomuutta on se, jos tästä päätellään, ettei ihmisillä ole oikeutta olla pettyneitä vaalitulokseen tai ajatella, että äänestystulos vie Suomea väärään suuntaan. Politiikka ei rajoitu vain äänen antamiseen, vaan jopa olennaisempaa on vaalien välillä käytävä keskustelu, jossa jokaisella on oikeus ilmaista, mitä ajattelumallia tai toimintatapaa pitää oikeana ja mitä vääränä. Itse asiassa se, joka käskee pettyneitä olemaan "pulisematta" tai, kuten Eronen asian ilmaisee, "itkemättä", on ymmärtänyt koko poliittisen järjestelmämme väärin.

Mielestäni on hyvä, että ihmiset ovat ilmaisseet pettymystään voimakkaasti. Se kertoo siitä, että sillä on merkitystä, mitä Suomessa tapahtuu. Se lisää ihan varmasti poliittista keskustelua ja toivon mukaan myös nostaa sen tasoa. Onkin uutisoitu, että vaalien jälkeen (ei ennen vaaleja!) ihmiset ovat liittyneet puolueisiin sankoin joukoin, joten epäilemättä osa tästä pettymyksestä kanavoituu myös käytännön toimiin. Vaalit tulivat ja menivät, mutta myös uusia vaaleja ja uusia päätöksiä on tulossa. Politiikka ei ole vaalien takia ohi, ja siksi on erinomaisen tärkeää, että myös vaalitulokseen pettyneet saavat ilmaista mielipiteensä ja mielipahansa – ja erityisen valitettavaa, jos joidenkin mielestä tällainen kitinä pitäisi lopettaa. Olisiko Greenpeacen pitänyt pitää turpansa kiinni ydinvoimasta sen jälkeen, kun Suomeen viimeksi päätettiin rakentaa lisäydinvoimaa?

Mainittakoon, että samaan sarjaan kuuluu myös turhan yleinen kritiikki, että Internet olisi nyt täyttynyt "viharyhmillä". Voi olla, että joku on viharyhmänkin perustanut, enkä sitä kannata. Mutta yleisimmin mainittu "viharyhmä" on ryhmä, jonka jäsenet "uhkaavat" muuttaa maasta. Aika vihaista, eikö? Minusta ainakin olisi ihan ok, jos Homma-forumin jäsenet uhkaisivat lähteä maasta sen sijaan, että käskisivät toisia tekemään niin.

Tämä keskustelu on myös osin vaarallista. Niin kauan kuin Perussuomalaisten vastavoimat (enkä nyt puhu Erosesta) keskittyvät kritisoimaan toisiaan vääristä tavoista reagoida, jäävät nämä vastavoimat voimattomiksi ja epäyhtenäisiksi. Lisäksi juuri siksi, että vasemmisto-vihreällä akselilla keskitytään niin paljon teoreettiseen kinasteluun, oikeistopolitiikka pärjää koko Euroopassa. Jos Perussuomalaisten yksi kantava voima on köyhien puolustaminen, miksei protesti kanavoitunut perinteisen vasemmiston kautta? Ehkä syynä on se, etteivät ihmiset ymmärrä, mitä vasemmisto ajaa? Minusta näyttääkin siltä, että vasemmiston piirissä käytävä keskustelu on niin "korkealentoista", etteivät edes johtavat vasemmistoajattelijat saa selvää toistensa puheista. Minä en ainakaan saa. Jos nyt heti ajaudutaan hedelmättömiin kiistoihin siitä, onko ihmisillä demokratian puitteissa oikeus ilmaista pettymystään, ja voidaanko demokratiassa sanoa kenenkään äänestävän väärin, varmasti ensi vaaleissakin jää yhden jos toisenkin puolueen sanoma jotenkin kummasti kuulematta.

2. Perussuomalaiset ovat melko vasemmalla, eikö niin?

Tässä kannattaa ensin vilkaista sinänsä erinomaista Anna Backholmin yhteenvetoa Perussuomalaisten puolueohjelmasta. Olen valinnut koosteen siksi, että se on Perussuomalaisia kohtaan melko neutraali ja asiallinen. Erityisesti sitä lukevalle tulee helposti sellainen (monen kommentoijan jakama) olo, että muutamista "kummallisuuksista" huolimatta Perussuomalaiset on oikeastaan aika kiva puolue. He mm. puolustavat köyhien etua rikkaita vastaan. Kyse ei siis oikeastaan olekaan mistään oikeistopopulistisesta puolueesta, vaan pikemminkin eräänlaisesta vasemmistopuolueesta. Samaten Helsingin Sanomien arvokartassa Perussuomalaisia pidetään konservatiivisena vasemmistopuolueena. Tämä on kuitenkin kestämätön ja vaarallinen ajatus. (Osin varmasti siksi, ettei vasemmisto-oikeisto-akseli ole aina järin hyvä mittari.)

Mikäli kuvittelee pelkän köyhien asian ajamisen olevan vasemmistoideologiaa, kannattaa pohtia vähän tarkemmin. Vasemmistoideologiaan kuuluu ennen kaikkea tasa-arvo, yhteisöllisyys ja solidaarisuus. Ainakaan maltillisempi vasemmistolaisuus ei sinänsä vastusta rikkautta, vaan edellyttää, että yhteiskunnan jäsenet osallistuvat toistensa auttamiseen – yhteiseen hyvään – tasapuolisesti kykyjensä mukaan. Siksi on hyvä, että rikkaita verotetaan ankarammin (heillä on siihen varaa), jotta voisimme tukea yhteiskuntamme heikkoja. Solidaarisuuden nimissä on myös puolustettu naisten asemaa, ja vasemmistolaiset ovat myös esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolestapuhujia. Samaten vasemmistoideologiaan sopii huonosti ajatus solidaarisuuden tiukasta rajoittamisesta: ei haluta tukea ainoastaan "omaa porukkaa" (esim. omaa perhettä tai omia kansalaisia), vaan myös auttaa tarvittaessa etäälläkin kärsiviä ihmisiä sekä maahanmuuttajia.

Kuten Backholmkin toteaa, moni asia Perussuomalaisissa ei aivan sovi vasemmistoajatteluun. Perussuomalaiset haluavat kyllä puolustaa köyhiä, mutta ainoastaan tietyin rajoituksin. Ensinnäkin halutaan puolustaa nimenomaan suomalaista kantaväestöä. Toisekseen tämän väestön on sovittava tiettyyn muottiin: ei pidä olla homo. Kolmanneksi halutaan puolustaa vain tietyntyyppistä työtä: köyhän ja työttömän filosofin tai modernin taiteilijan lienee turha lähteä pyytelemään apua Perussuomalaisilta. Itse lisäisin myös vihreiden arvojen puuttumisen: kauaskatseista solidaarisuutta olisi myös siitä huolehtiminen, että tulevaisuudessa ihmisillä on mahdollisuus nauttia puhtaasta ja terveellisestä elinympäristöstä (vaikka joutuisikin siten hieman omaa elämäänsä rajoittamaan).

Vasemmistolaiseen arvomaailmaan liittyy laaja tasa-arvo ja solidaarisuus, kun taas Perussuomalaiset ovat tästä etäällä. Perussuomalaisten politiikkaa ajaa ennemminkin "oman porukan" tukeminen. Vaikka tämä oma porukka sattuukin olemaan kaltoin kohdeltua köyhää duunariväestöä, ei pitäisi erehtyä tekemään Perussuomalaisista siksi liian pyhää. Tällä porukalla riittää yhtä vähän ymmärrystä "taiteilijarentuille" kuin oikeistolla köyhille työttömille – jopa vähemmän. Motiivit köyhien tukemiseen ovat aivan erilaiset kuin perinteisessä vasemmistoajattelussa: Perussuomalaiset tukevat köyhiä erityisesti, koska he haluavat puolustaa itseään ja omaa porukkaansa; vasemmistolainen ajattelu lähtee kaikkien yhteisestä hyvästä. Perussuomalaisuus on perimmiltään egoistista – ja juuri siksi vaarallista.

Voi olla, että lopulta Perussuomalaiset (erityisesti muiden puolueiden rajoittamina) tuovat myös jotakin hyvää sosiaalipolitiikan saralle. Toivotaan niin. Mutta tärkeää on myös nähdä se, että tämä on vain sattumalta vasemmiston kannalta hyvä lopputulema. Kääntöpuolta ei saa jättääh huomiotta: Perussuomalaiset on tyly puolue, jos satut olemaan maahanmuuttaja, homo, taiteilija, vihreä tai satut tutkimaan jotakin turhaa (kuten filosofiaa). Juuri tästä syystä Perussuomalaiset ovat vertautuneet natseihin: myös natsit pääsivät valtaan pitkälti lupaamalla ajaa köyhien saksalaisten etua ja tuottaa työpaikkoja – samalla kun he hyökkäsivät "vääriä" etnisiä ryhmiä, homoja, turhia/vääriä taiteilijoita jne. vastaan. Perussuomalaiset ovat onneksi vielä varsin kaukana todellisesta natsismista, mutta heidän politiikkansa ammentaa eittämättä hyvin samankaltaisesta ajattelusta.

3. Nukkuvat heräsivät!

On mielenkiintoista, että monet ovat katsoneet Perussuomalaisten voiton olevan positiivinen asia siksi, että vihdoin nukkuvat äänestäjät heräsivät toimintaan. On totta, että äänestysprosentti nousi, ja sitä voidaan pitää demokratian kannalta suotuisana. Mutta siinä mennään kyllä pahasti metsään, jos kuvitellaan, että Perussuomalaisten äänestäjät edustavat tätä hiljaista kansanosaa.

Tämän vuoden vaaleissa äänesti n. 165 000 äänestäjää enemmän kuin neljä vuotta sitten. Perussuomalaisten kannatuksen nousu oli puolestaan n. 450 000 ääntä. Toisin sanoen jopa sillä (kyseenalaisella) oletuksella, että kaikki uudet äänestäjät olisivat äänestäneet Perussuomalaisia, heidän kannatuksensa kasvusta tämä kattaisi vain kolmasosan. Kaksi kolmasosaa puolestaan tuli muilta puolueilta. Pienellä laskutoimituksella nähdään, että mikäli puolueiden kannatus olisi muutoin pysynyt samana vuoteen 2007 nähden, mutta nukkuvat olisivat kaikki äänestäneet Perussuomalaisia, heidän kannatuksensa olisi ollut n. 273 000 ääntä. Tämä olisi nostanut Perussuomalaisten kannatuksen noin 9 prosenttiin, hieman Vihreiden (2007 n. 235 000 ääntä) ja Vasemmistoliiton (n. 245 000 ääntä) edelle. Ja tämä siis sillä oletuksella, että kaikki herännäiset äänestivät Perussuomalaisia.

Vaikka nukkuvien heräämistä voidaan pitää positiivisena, ei siis ole syytä sotkea tätä Perussuomalaisten menestykseen. Paljon lähempänä totuutta on protestivaali-ajatus: Perussuomalaiset veivät muiden puolueiden tyytymättömät kannattajat.

Kaiken kaikkiaan Perussuomalaisia ei kannata lähteä romantisoimaan. He eivät ole "hiljaisten ääni" tai työnväen piiristä nousseen vasemmistoliikkeen uusi airut. Heitä ei myöskään pidä demonisoida. He eivät ole uusi natsipuolue tai Suomen suoraan surman suuhun ajava hallitsematon voima. Joka tapauksessa olen omalta osaltani vaalitulokseen hyvin pettynyt – mutta en siihen, että vaalit olivat demokraattiset. On surullista, että (perin oikeistolaista) nykyhallintoa kohtaan koettu tyytymättömyys purkautui juuri tätä kanavaa pitkin, solidaarisuuden, avoimuuden ja vasemmiston sekä vihreiden arvojen kustannuksella.

1 kommenttia:

Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Miksi sdp kieltäytyi 10.6 hallitustunnustelijan vaihdosta ja pääministerin paikasta? Koska Kataisen syrjäyttäminen olisi tuonut PS:n taas hallitusneuvotteluihin. EU-asioissa Sdp ei ole niin dogmaattisen jyrkkä kuin kokoomus, joten hallituspohja spd-ps-kepu olisi täysin mahdollinen.

Mutta eliitti haluaa PS:n oppositioon.

Jyrki Katainen ei kertonut kaikkea 10.6: hän olisi sallinut PS:lle vain kaksi äänestystä hallituksen linjaa vastaan, mitä hän ei kertonut tv:ssä. Valheen toistivat kaikki tv-uutiset ja totuus löytyy vain Jussi Niinistön blogista.

Halonen ja Lipponen painostavat sdp:tä, ja näitä ohjaa ruotsalainen rahavalta.

9.5.2011 tv-uutisissa Lipponen haukkui perussuomalaiset, varmaankin tarkoituksena sysätä nämä oppositioon.

http://www.thoughts.com/aabee/ps

http://lyyxem.freehostia.com/teljo.htm

13. kesäkuuta 2011 klo 16.33  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu